Kuparifolio- eli tiffanytekniikka

Kuparifolio- eli tiffanytekniikka on suhteellisen uusi tapa valmistaa lasimaalauksia.

 Tekniikka kantaa Louis Comfort Tiffanyn (1848-1933) nimeä. Tekniikan varsinaisena kehittäjänä pidetään miestä nimeltä Sanford Bray, jolta Tiffany osti patentin vuonna 1888.

Tällä tekniikalla tehdyt työt löydät klikkaamalla Kuva-albumia.




Kuparifoliotekniikka mahdollistaa pienten ja sirojen palojen liittämisen toisiinsa. Lasinpalat ovat muodoltaan ja kooltaan hyvinkin erilaisia, joten perinteinen kirkkoikkunoissa käytetty lyijykiskotekniikka oli liian kankea ja raskas pienten yksityiskohtien toteutukseen.

Työ etenee mallisuunnittelusta lasien väri- ja materiaalivalintoihin. Lasit leikataan ja hiotaan sopiviksi, jonka jälkeen ne reunustetaan kuparinauhalla. Nauhan taustapuolella on liimapinta, jolla se kiinnittyy karhennetun lasin reunaan. Folionauhan leveys määräytyy käytettävien lasien paksuuden mukaan.

Folioidut lasit yhdistetään juottamalla tinan ja juotosnesteen avulla toisiinsa. Näin saadaan aikaan vahva ja monipuolinen rakenne.

Halutessa työ voidaan käsitellä patinointiaineella, joka tummentaa tinatun sauman